Öljykuljetukset

Maantiekuljetusten VAK-lainsäädäntö

Öljytuotteiden maantiekuljetuksia säätelee vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädäntö (VAK-lainsäädäntö). Se perustuu kansainväliseen ADR-sopimukseen. ADR-sopimuksen määräyksiä ja vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädäntöä uudistetaan säännöllisesti kahden vuoden välein.

Kansainvälisiä vaarallisten aineiden tie- ja rautatiekuljetusmääräyksiä uudistetaan kahden vuoden välein tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Kansainväliset määräykset muodostavat pohjan myös EU-sääntelylle ja kansallisille määräyksille. Viimeisimmät kansainvälisen sopimuksen muutokset ovat tulleet voimaan 1.1.2017 ja niiden edellyttämät muutokset kansallisiin määräyksiin on saatettava voimaan 30.6.2017 mennessä EU-lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Lainsäädäntö koskee myös öljytuotteiden, nestekaasun ja eräiden autokemikaalien kuljetuksia säiliössä ja kappaletavarana. Kuljetusten eri osapuolten velvollisuudet ja vastuut on kirjattu yksityiskohtaisesti sekä laki- että asetustasolla.

Kuljetukset Itämerellä

Öljynkuljetuksesta laivoilla ja laivaliikenteeseen liittyvästä öljyvahinkojen ennaltaehkäisystä säädetään lailla. Raakaöljyn ja öljytuotteiden merikuljetusta säätelevät lisäksi lukuisat kansainväliset sopimukset sekä öljyalan sisäiset sopimukset ja järjestelyt.

Alusliikenteen ohjaus- ja valvontajärjestelmien kehittäminen on öljyalan mielestä yksi tärkeimmistä keinoista parantaa merenkulun turvallisuutta Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella, kun kansainväliset öljykuljetukset lisääntyvät.

Lisäksi on huolehdittava kansainvälisin tai kahdenvälisin sopimuksin siitä, että alueella liikennöi ja sinne rahdataan vain olosuhteisiin soveltuvia hyväkuntoisia säiliöaluksia.

Kansainvälisellä merenkulkujärjestöllä IMO:lla on yksirunkoisten säiliöalusten poistamisaikataulu. Siinä on takarajana vuosi 2015. Itämerellä ei enää sallita yksirunkoisia öljysäiliöaluksia.

Merenkulun turvallisuuden jatkuva parantaminen

Tärkeintä merenkulun turvallisuuden parantamiseksi on öljyalan mielestä edistää kaksirunkoisten öljysäiliöalusten käyttöä, liikenteen ohjausta ja kehittää muita itse alusliikenteen turvallisuuden parantamiseen tähtääviä keinoja.

Toiseksi tulee pitää yllä ja parantaa kansallista öljyntorjuntavalmiutta, jolla tähdätään mahdollisten ympäristövahinkojen seurausten minimointiin.

Jos Suomi haluaa nostaa varautumistasoa Suomenlahdella ohi kulkevien öljykuljetusten vuoksi, tulisi rahoituksen öljyalan mielestä tulla ensisijaisesti verovaroista. Yksinomaan suomalaisiin öljyn maahantuojiin kohdistettu kustannusvastuu kansallisen öljysuojarahaston kautta ei ole ympäristönsuojelussa yleisesti hyväksytyn aiheuttamisperiaatteen mukainen, koska öljyn maahantuontimäärät eivät ole lisääntyneet merkittävästi.