Öljyvarojen määrä

Energiaa käytettävä tehokkaasti

Maailman energiankulutus kasvaa jatkuvasti. Kestävän energiatulevaisuuden kannalta on tärkeää keskittyä tehostamaan energian käyttöä, jotta öljy- ja muut energiavarannot riittäisivät mahdollisimman pitkälle.

Tehokkaan energiankäytön edistämiseksi myös öljyalalla toimivat yritykset panostavat merkittävästi energiatehokkuuden, uusiutuvan energian ja täysin uusien energiamuotojen kehittämiseen.

Öljyvaroja eri mantereilla

Maailman tunnetuista öljyvaroista yli puolet sijaitsee Lähi-idässä. Myös Keski- ja Etelä-Amerikassa, erityisesti Venezuelassa, on merkittäviä öljyvaroja.

Venäjällä on huomattavat öljyvarannot. Euroopalle tärkeän öljyntuotantoalueen muodostavat Pohjanmeri ja Norjanmeri. Tulevaisuudessa suurten öljyvaltioiden joukkoon nousee ehkä myös Brasilia, jonka rannikolta on löydetty mittavia syvänmeren öljyesiintymiä.

Öljyhiekkaesiintymiä on merkittäviä määriä esimerkiksi Kanadassa.

Öljyvarojen arviointi

Öljyvaroista ja niiden riittävyydestä on olemassa erilaisia arvioita.

Öljyvaroja voidaan arvioida toisaalta perustuen niiden todennettuun olemassaoloon (proved reserves) ja toisaalta käytettävyyteen:

  • todennetut öljyvarat
  • todennetut käytettävissä olevat öljyvarat
  • arvioidut lisävarat sekä
  • arvioidut käytettävissä olevat lisävarat

Useimmat arviot lähtevät siitä, että nykyiset öljyvarannot riittävät tämänhetkisellä tuotannolla yli 40 vuotta, mikäli uusia varantoja ei löydettäisi.

Viimeisten 20 vuoden aikana öljyvarantojen suhde tuotantoon on ollut suhteellisen vakaa ja muuttunut vain vähän uusien varantojen löytymisen takia.

Uusia hyödynnettävissä olevia öljyesiintymiä löydetään kuitenkin jatkuvasti öljyn etsimis- ja hyödyntämisteknologioiden kehittyessä. Vaikka uudet löydetyt öljykentät ovat pääosin pienempiä ja korkeammin kustannuksin hyödynnettävissä kuin esimerkiksi Lähi-idän nykyiset öljyvarannot, ovat raakaöljyn yhteenlasketut varannot kuitenkin suhteellisen runsaat.

Lisäksi on olemassa nk. ei-konventionaalisia öljyvarantoja kuten liuskeöljy ja öljyhiekka, joiden hyödyntäminen on kalliimpaa ja hankalampaa. Nämä mukaan lukien öljyvarantojen on arvioitu riittävän nykyisellä kulutustasolla yli 200 vuotta.

Todennetut käytettävissä olevat öljyvarat

Tärkeä öljyvarantojen ryhmä on todennetut käytettävissä olevat öljyvarat. Ne ovat jo löydettyjä öljyvaroja, jotka ovat hyödynnettävissä nykyisten geologisen, teknisen ja taloudellisen tiedon, osaamisen ja nykyisten olosuhteiden perusteella.

Maailman todennetut käytettävissä olevat öljyvarat ovat kasvaneet niin, että niiden on arvioitu riittävät tyydyttämään yli 46 vuoden tarpeen. Noin 10 vuotta sitten öljyvarojen arvioitiin riittävän seuraavat 40 vuotta. Tämän niin sanotun R/P-luvun (reserves-to-production) paraneminen johtuu suurelta osin öljyn etsintä- ja tuotantoteknologian kehittymisestä.

Tavanomaisten ja helpommin hyödynnettävien öljyvarojen lisäksi on olemassa hankalammin hyödynnettäviä varoja, kuten öljyliuskeet ja -hiekat. Niiden määrän on arvioitu vastaavan useamman sadan vuoden öljynkulutusta.

Öljyä löytyy myös uusilta alueilta

Kehittyneen öljyn etsintä- ja tuotantoteknologian ansiosta öljyä löytyy aivan uusilta alueilta maapallolta.

Erityisesti Keski- ja Etelä-Amerikan sekä Afrikan rannikoilta on merenpohjasta löydetty mittavia öljyesiintymiä jopa yli 10 000 metrin syvyydestä. Näiden esiintymien hyödyntäminen ei olisi ollut mahdollista aiemman tietämyksen ja öljynporaustekniikan avulla. Myös esimerkiksi Venäjällä on tehty uusia öljylöytöjä.

Termi peak oil (öljyhuippu)

Öljyvarojen ja öljyntuotannon yhteydessä esiintyy usein termi ”peak oil” eli öljyhuippu. Termi ei tarkoita öljyn loppumista, vaan tuotantomaksimin hetkeä, jonka jälkeen öljyä ei kyetä geologisten ja fysikaalisten syiden vuoksi tuottamaan enää yhtä paljon kuin aiemmin eli tuotanto alkaa vähentyä.

Yhdysvaltalaisen geologin M. King Hubbertin vuonna 1956 kehittämän teorian avulla voidaan ennustaa yksittäisen esiintymän, maantieteellisen alueen tai koko maailman öljyntuotantoa. Varsinainen huippuvuosi tiedetään kuitenkin vasta, kun öljyntuotanto on jo vähentynyt pari vuotta.

Öljyhuipun ajankohdasta on esitetty useita eri arvioita. Hubbert arvioi 1970-luvulla öljyhuipun ajankohdan vuosien 1995 ja 2000 välille, mutta huippu ei tullut eteen. Useimmat arviot ovat lähteneet siitä, että öljyhuippu osuisi vuosien 2010-2020 välille.

Toisaalta uudet öljyesiintymät ja uusi tekniikka voivat siirtää öljyhuippua useita vuosikymmeniä eteenpäin. Tekniikan kehittyminen mahdollistaa epätavallisten öljyvarojen (unconventional oil reserves) kuten öljyhiekan hyödyntämisen taloudellisesti kannattavasti.

 

Öljy- ja biopolttoaineala ry | Unioninkatu 22 | 00130 Helsinki | etunimi.sukunimi@oil.fi | office@oil.fi | @OilFi