Liuskeöljy ja -kaasu

Mitä liuskeöljy ja -kaasu ovat

Liuskeöljyllä (shale oil) tarkoitetaan öljy- ja kaasuliuskeesta tuotettavia keveitä nestemäisiä hiilivetyjä. Liuskeöljyn tuotannossa käytetään horisontaalista (vaakasuoraa) porausta ja ns. vesimurrosta (fracking). Liuskeöljyä saadaan usein liuskekaasun (shale gas) kanssa samoista esiintymistä.

Tuotannossa murretaan veden, hiekan, kemikaalien ja kovan paineen avulla öljyliusketta tai hiekkakiveä noin kahden kilometrin syvyydellä maan alla. Nykytekniikka on ollut Yhdysvalloissa käytössä vuodesta 1998 lähtien.

Tilanne Yhdysvalloissa – vaikutuksia öljymarkkinoihin

Yhdysvaltain riippuvuus öljyn tuonnista on vähentynyt vuodesta 2005 lähtien. Nettotuonnin osuus vuonna 2012 oli 40 % ja suurin yksittäinen tuontimaa Kanada. Persianlahden osuus öljyn tuonnista oli 29 %, josta lähes puolet tuli Saudi-Arabiasta. Yhdysvaltain oma öljyntuotanto on kasvanut, kun uuden tuotantotekniikan avulla on saatu käyttöön liuskeöljyvarat, joita aiemmin pidettiin liian vaikeina ja kalliina hyödynnettäviksi.

Yhdysvaltain oman öljyn ja maakaasun tuotannon kasvaessa maa on aiempaa vähemmän riippuvainen tuontiöljystä. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan tällä saattaa olla merkittäviä vaikutuksia geopolitiikkaan. Kun Yhdysvallat lisäksi on lisäämässä omaa biopolttoainetuotantoaan, öljyn tuontitarve vähenee edelleen.

Kansainvälisen energiajärjestö IEA julkaisi vuoden 2012 lopulla raportin, jonka mukaan Yhdysvallat ohittaa öljyn tuottajana Saudi-Arabian ja Venäjän ja nousee maailman suurimmaksi öljyn tuottajaksi vuoteen 2017 mennessä. Öljyn nettoviejäksi Yhdysvallat tulisi vuoden 2035 tienoilla.

Liuskeöljyn hyödyntämisellä voi olla pitkällä aikavälillä vaikutuksia geopolitiikkaan, kun Lähi-idän osuus Yhdysvaltain öljyn hankinnassa pienenee. Samalla öljyntuottajamaiden järjestön Opecin painoarvo öljymarkkinoilla vähenisi. Venäjän asemaan öljyntuottajana liuskeöljyn tuotannon kasvun ei oleteta vaikuttavan oleellisesti, jos maa kykenee hyödyntämään omia liuskeöljyreservejään.

Toisaalta öljyn kulutus lisääntyy jatkuvasti Kiinassa, Intiassa ja muualla Kaukoidässä, ja näiden kehittyvien markkinoiden kysynnän kasvu tukee nykyistä öljyn hintatasoa. Yhdysvallat on ainoita alueita, joilla öljyn tuotanto kasvaa.

Liuskeöljyn määrän arviointeja

Arviot maailman liuskeöljyreserveistä vaihtelevat noin 330-1465 miljardin barrelin välillä (barreli=159 litraa).

Yhdysvaltojen energiaviranomainen EIA arvioi raportissaan kesäkuussa 2013, että liuskevarat kasvattavat maailman öljyvarantoja 11 % ja kaasuvarantoja 47 %. Suurimmat liuskeöljyreservit ovat raportin mukaan Venäjällä ja Yhdysvalloissa. Venäjän osuus on noin 20 % ja Yhdysvaltojen osuus noin 15 % teknisesti hyödynnettävissä olevista liuskeöljyreserveistä.

Euroopassa ja Kaukoidässä liuskeöljyn hyödyntäminen on vasta käynnistymässä.  

Liuskekaasun määrän arviointeja

Suurimmat liuskekaasuvarannot löytyvät Kiinasta, Argentiinasta ja Algeriasta. Neljäntenä listalla on Yhdysvallat.

Venäjän nykyisiksi kaasuvaroiksi on arvioitu noin 43 300 miljardia m3. Liuskekaasuvarat riittävät omavaraisuuteen, mutta siitä, milloin ja miten esiintymät ovat hyödynnettävissä, ei ole julkaistu tarkkoja tietoja. Kuitenkin tavanomaisiin kaasulähteisiin perustuvia hankkeita on siirretty tai jäädytetty (esim. Stockmann-kenttä) oletettavasti ajatellen liuskekaasuvarantoja.

Arviot Euroopan liuskekaasuvaroista vaihtelevat merkittävästi, 20 000-35 000 miljardin m3:n välillä. Arvioidut määrät ovat suuria, kun niitä vertaa Euroopan nykyisiin kaasuvara-arvioihin, jotka ovat olleet noin 5 700 miljardia m3.

Eurooppa ja liuskekaasu - ympäristökysymykset

Yhdysvaltojen ulkopuolella liuskekaasun hyödyntäminen on vasta käynnistymässä.

Euroopassa liuskekaasun etsintää ja koeporauksia on tehty ainakin Puolassa, Bulgariassa, Saksassa, Ranskassa, Turkissa, Ukrainassa, Iso-Britanniassa, Hollannissa, Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Merkittäviä liuskekaasuesiintymiä on löytynyt Puolassa, Turkissa ja Ukrainassa.

Haasteita ovat etenkin ympäristökysymykset porausvaiheessa, valtion rooli maankäytössä ja kansalaisten suhtautuminen liuskekaasun tuotantoon. Maankäyttöön liittyy monimutkaisia lisenssi- ja muita maksuja. Euroopassa ainakin Ranska ja Bulgaria sekä jotkin osavaltiot Saksassa ja Sveitsissä ovat kieltäneet liuskekaasun tuotannon. Yhdysvalloissa tuotanto on kielletty joissakin osavaltioissa ympäristövaikutusten takia.

Liuskekaasu korvaa kivihiiltä Yhdysvalloissa

EIA:n ennusteiden mukaan Yhdysvalloissa liuskekaasun osuus on vuoden 2025 jälkeen noin 50 % kaikesta maakaasun tuotannosta. Liuskekaasutuotannon nopea kasvu on tehnyt Yhdysvalloista paitsi omavaraisen maakaasun suhteen, myös kaasun viejän.

Liuskekaasu on nostanut kaasun osuuden Yhdysvaltain sähköntuotannosta noin 30 %:iin. Samalla hiilen osuus on laskenut kolmanneksen noin 35 %:iin, ja näin on siirrytty puhtaampaan energiantuotantoon.

Yhdysvalloissa edullinen kaasu on leikannut kivihiilen kulutusta, ja kivihiiltä on tarjolla muille markkinoille entistä enemmän ja halvemmalla. Välilliset vaikutukset ovat jo havaittavissa, vaikka nesteytetyn maakaasun viennin arvioidaan käynnistyvän vasta vuoden 2015 lopussa. Edullinen maakaasu antaa myös kilpailuedun useilla raskailla teollisuussektoreilla, jotka ovat siirtäneet investointejaan takaisin Yhdysvaltoihin.

Heijastuksia nesteytettyyn maakaasuun

Yhdysvalloissa nesteytetyn maakaasun vientiin on suhtauduttu varovaisesti. Monia poliitikkoja on arveluttanut, että vienti saattaisi nostaa maakaasun hintaa, ja vientilisenssien myöntäminen on käynnistynyt hitaasti. Jos EU ja Yhdysvallat saavat aikaan vapaakauppasopimuksen, jossa on mukana nesteytetty maakaasu, vientilisenssien pitäisi toteutua automaattisesti.

Liuskekaasun käytön lisääntyminen on alentanut nesteytetyn maakaasun (LNG) hintaa, ja maailmalla on runsaasti vapaata tuotantokapasiteettia. Kiinnostus LNG:n hyödyntämiseen, myös Suomessa, on lisääntynyt.

Huoltovarmuuden kannalta LNG on globaalin saatavuuden ansiosta merkittävä vaihtoehto putkikaasulle. Toisaalta liuskekaasun laajeneva hyödyntäminen lisää uusiutuvien energiamuotojen tukitarvetta, mikäli sovituista uusituvan energian lisäämistavoitteista (ns. 20-20-20-tavoitteet) pidetään kiinni.

Ulkopoliittisen instituutin selvitys

Ulkopoliittinen instituutti julkaisi helmikuussa 2013 Antto Vihman selvityksen (Briefing paper) ”The Shale gas boom”. Suomenkielisessä tiivistelmässä todetaan seuraavaa (suora lainaus instituutin sivuilta):

”Liuskekaasutuotannon nopea kasvu on tehnyt Yhdysvalloista paitsi omavaraisen maakaasun suhteen, myös potentiaalisen kaasunviejämaan. Maakaasusta on tulossa maan merkittävin energianlähde, ja hiilen korvaaminen kaasulla on johtanut kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen ensi kertaa Yhdysvaltojen historiassa. Edullinen maakaasu antaa myös kilpailuedun useilla raskailla teollisuussektoreilla, jotka ovat siirtäneet investointejaan voimakkaasti takaisin Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltojen liuskekaasubuumin vaikutukset tuntuvat myös Euroopassa sekä muualla maailmassa. Kivihiilen hinta on laskenut ja hiili on kasvattanut osuuttaan Saksassa, Espanjassa ja Iso-Britanniassa. Tämä kehitys konkretisoi EU:n päästökaupan ongelman: alhainen päästöoikeushinta ei ohjaa polttoainevalintaa ja investointeja. Vuoden 2020 jälkeiselle ajalle tarvitaan huomattavasti nykyistä tiukempi päästökatto. Näin voitaisiin myös kohtuullistaa uusiutuvan energian tukia ja muita paikkailevia ilmastopoliittisia toimia.

Globaalista näkökulmasta liuskekaasu yhdessä muiden epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden kanssa muuttaa energiavirtoja ja maiden poliittista painoarvoa. Öljyn- ja kaasuntuotannon kokonaismäärät kasvavat ja alalle syntyy aidompaa kilpailua, kun kaasumarkkinat vähitellen yhtenevät ja Opec-maiden ulkopuolinen tuotanto kasvattaa osuuttaan öljymarkkinoilla. Venäjän ote Euroopan kaasumarkkinoista heikkenee, mikä uhkaa sen vientituloja. Venäjä pyrkiikin aktiivisesti estämään liuskekaasun hyödyntämisen leviämisen naapurimaihinsa.

Yhdysvallat on toistaiseksi omassa luokassaan liuskekaasun tuotannossa ja siihen liittyvässä teknistaloudellisessa osaamisessa. Euroopassa ja Kiinassa liuskekaasuun liittyy monia poliittisia sekä luonnontieteellisiä epävarmuuksia. Yhdysvaltojen esimerkki on kuitenkin voimakas, ja todennäköisesti tuotanto leviää vähitellen muuallekin. Todennettavaa tietoa liuskekaasun ja muiden epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden globaalista potentiaalista on odotettavissa vasta vuoden 2020 tienoilla.”

Öljy- ja biopolttoaineala ry | Unioninkatu 22 | 00130 Helsinki | etunimi.sukunimi@oil.fi | office@oil.fi | @OilFi