Öljyn varmuusvarastointi EU-maissa

Velvollisuus varmuusvarastointiin

EU:n jäsenvaltiot ovat velvollisia pitämään öljyn varmuusvarastoja. Niiden kokonaistason on vastattava vähintään 90 päivän keskimääräistä päivittäistä nettotuontia tai 61 päivän keskimääräistä kotimaankulutusta sen mukaan, kumpi näistä määristä on suurempi.

Asiaa koskee direktiivi 2009/119/EC. Se määrää EU:n jäsenvaltioita pitämään yllä raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa.

Jäsenvaltiot voivat perustaa keskusvarastointiyksiköitä. Niiden tehtävänä on hankkia, ylläpitää ja myydä öljyvarastoja direktiivin tavoitteiden mukaisesti tai varastojen ylläpitämistä koskevien kansainvälisten sopimusten noudattamiseksi.

Jäsenvaltion on toimitettava EU-komissiolle kuukausittain tieto varmuusvarastojen tasosta. Lisäksi valtiot voivat pitää tietyistä öljytuotteista erityisvarastoja. Ne omistaa jäsenvaltio tai sen keskusvarastointiyksikkö.

Polttoaineiden varmuusvarastointi Suomessa

Huoltovarmuus edellyttää valmiussuunnittelua ja varautumistoimia hallinnossa ja energiantuotannossa. Lisäksi vaaditaan kriittisten materiaalien, esimerkiksi tuontipolttoaineiden, yrityskohtaista velvoitevarastointia ja valtion varmuusvarastointia.

Tuontipolttoaineiden kuten öljyn käytön turvaaminen perustuu tuontia ja jakelua harjoittavien yritysten valmiuteen jatkaa toimintaansa poikkeusoloissa, ennalta luotuihin valmiuksiin säästää ja säädellä polttoaineiden kulutusta sekä polttoaineiden varmuusvarastointiin.

Tuontienergian saantihäiriön varalta ja kansainvälisten sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi varmuusvarastoissa on käytössä keskimäärin 5 kuukauden normaalikulutusta vastaavat tuontipolttoainevarastot.