Liikenteen päästöt

Keinoja liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat mm. kestävästi tuotetut biopolttoaineet ja tehostuva moottoriteknologia

Energiatehokkuus ja biopolttoaineet vähentävät päästöjä

Liikenne tuottaa noin 20 % Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Osuus on pysynyt melko samoissa lukemissa jo vuosikymmenen ajan.

Useimmat liikenteen päästöt ovat vähentyneet selvästi 1980-luvulta alkaen, mutta hiilidioksidipäästöt kasvoivat vuoteen 2005 saakka kääntyen siitä lähtien laskuun. Hiilidioksidipäästöjä on vähentänyt uusien henkilöautojen entistä pienemmät päästöt sekä biopolttoaineiden lisääntynyt käyttö.

Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmän (LIPASTO) ennusteen mukaan hiilidioksidipäästöt pysyttelevät lähivuosina 15-16 miljoonassa tonnissa.

EU on asettanut liikenteen hiilidioksidipäästöille kunnianhimoisen tavoitteen: vuonna 2050 päästöjen pitäisi olla 60 % pienemmät kuin vuonna 1990. Siihen on vielä matkaa, sillä vuoden 2011 päästöt olivat yhä noin 4 % vuoden 1990 päästöjä suuremmat.

Suomi on sitoutunut päästöjen vähentämiseen kaikilla päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, myös liikenteessä. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittisessa ohjelmassa vuosille 2009–2020 on asetettu askelmerkit, joilla liikenteen hiilidioksidipäästöjä voidaan leikata 2,8 miljoonalla tonnilla vuoden 2020 arvioidusta päästömäärästä. Leikkaus olisi lähes 20 % vuoden 1990 päästöistä ja 15 % verrattuna vuoden 2005 päästöihin.

Päästövähennys on mahdollista, jos otetaan käyttöön monipuolinen työkalupakki: lisätään hyvälaatuisten biopolttoaineiden käyttöä, edistetään energiatehokkuutta erityisesti uudella ajoneuvoteknologialla, parannetaan liikenteen ja maankäytön suunnittelua sekä lisätään joukkoliikenteen houkuttelevuutta.

Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt

Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä runsaat 90 % syntyy tieliikenteestä. Sen osalta päästöt jakautuvat seuraavasti: henkilöautoliikenne noin 60 %, paketti- ja kuorma-autoliikenne noin 36 % ja bussit, moottoripyörät yms. yhteensä noin 4 %. Junaliikenteen osuus on noin 1 %, lentoliikenteen noin 2 % ja vesiliikenteen noin 4 %.

Monissa muissa EU-maissa liikenteen osuus kasvihuonekaasupäästöistä on kasvanut huomattavasti, kun päästöt muilla sektoreilla ovat pienentyneet ja liikenteessä lisääntyneet.

EU:ssa liikenteen päästöt ovat vajaat 20 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Henkilöliikenteen osuus liikenteen kokonaispäästöistä on noin 60 % ja tavaraliikenteen 40 %. Tieliikenteen osuus liikenteen kokonaispäästöistä EU:ssa on reilut 70 %.

Maailman hiilidioksidipäästöistä runsaat 20 % on peräisin liikenteestä. Liikenne on toiseksi suurin CO2-päästöjen aiheuttaja sähkön- ja lämmöntuotannon jälkeen.

Liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä merkittävin on hiilidioksidi (CO2). Muita ovat hiilimonoksidi, hiilivety, typpioksidi, metaani, typpioksiduuli, rikkidioksidi ja pienhiukkaset.

Liikenteen päästövähennystavoitteet

Liikenteelle on energia- ja ilmastotavoitteita EU-tasolla ja kansallisesti. Tavoitteissa on sovitettava yhteen uusiutuvan energian lisäämistavoite ja hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoite. Samalla tulee muistaa energiatehokkuus, kustannustehokkuus ja se, miten Suomen autokalusto pystyy käyttämään korkeamman pitoisuuden biopolttoaineita.

EU:n yleiset ilmastotavoitteet eli ns. 20/20/20-tavoitteet vuoteen 2020 mennessä ovat:

  • Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 20 % (30 %, jos syntyy riittävän kunnianhimoinen maailmanlaajuinen ilmastosopimus)
  • Energiatehokkuuden parantaminen 20 %
  • Uusiutuvien osuus energian loppukulutuksesta 20 %

EU on päättänyt myös vuoden 2030 ilmasto- ja energiatavoitteista, jotka ovat linjassa vuotta 2050 koskevan etenemissuunnitelman kanssa kohti vähähiilistä taloutta. Siinä sitova kasvihuonekaasupäästövähenemä on 40 % vuoden 1990 tasosta.

Tavoite jakautuu päästökaupan ja ei-päästökauppasektoreiden kesken siten, että päästökauppasektorin päästövähenemätavoite on 43 % ja ei-päästökauppasektorin tavoite on 30 % verrattuna vuoden 2005 päästöihin.

Ei-päästökauppasektorin, johon liikennekin kuuluu, jäsenmaakohtaiset ”taakanjakopäätökset” päästöjen vähentämisestä päätetään myöhemmässä vaiheessa, kun selviää, miten kansainväliset ilmastosopimusneuvottelut etenevät Pariisissa joulukuussa 2015.

Vuoden 2030 tavoitteisiin on myös sisällytetty 27 %:n EU-laajuinen sitova uusiutuvan energian tavoite ja 30 %:n energiatehokkuustavoite. Huomattavaa on, ettei pakettiin sisältynyt erillistä uusiutuvan energian tavoitetta liikenteelle, kuten vuoden 2020 tavoitteissa.

Suomen tavoitteet ja keinot liikenteen päästöjen vähentämiseksi

Kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia ja liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopoliittinen ohjelma asettaa 15 %:n päästövähennystavoitteen liikenteelle vuoteen 2020 mennessä.

Liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopoliittisen ohjelmaan (ILPO) kirjattiin aikanaan liikenteen päästövähennystoimiksi seuraavia:

  • Henkilöautokantaa uudistetaan (vähennyspotentiaali yli 2 milj. t CO2/v).
  • Liikenteen energiatehokkuutta parannetaan (vähennyspotentiaali n. 0,3 milj. t CO2/v)
  • Kaupunkiseutujen henkilöliikenteen kasvu ohjataan ympäristön kannalta edullisempiin kulkumuotoihin (vähennyspotentiaali n. 0,3 milj. t CO2/v).
  • Tietoyhteiskunta- ja viestintäpolitiikalla tuetaan ilmastotavoitteiden saavuttamista.
  • Liikenteen taloudellisista ohjauskeinoista päätetään vuonna 2012.
  • Biopolttoaineiden käyttöä lisätään: osuus liikenteen polttoaineista 20 % vuonna 2020 (vähennyspotentiaali 1- 2 milj. t CO2/v).

Hiilidioksidipäästöjen vähenemisennuste

Liikenne- ja viestintäministeriön ennusteen mukaan liikenteen CO2-päästöt kääntyisivät laskuun pysyvästi vuonna 2013, kun mm. ajoneuvokanta kehittyy ja biopolttoaineiden käyttö lisääntyy. Henkilöautoissa on paljon mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseksi: energiatehokkuus lisääntyy ja uutta tekniikkaa tulee käyttöön.

Ennusteeseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuuksia. Esimerkiksi autokannan hidas uusiutuminen saattaa olla esteenä ennusteen toteutumiselle.

Jos autokanta uusiutuu arvioitua hitaammin, kasvaa paine lisätä biopolttoaineiden osuutta liikenteessä. Olemassa olevat kotimaiset biopolttoaineiden tuotantolaitokset ja ne laitokset, joista on jo tehty päätös, pystyvät vuonna 2020 tuottamaan noin 13 % liikenteen polttoainetarpeesta. Tämä on hyvin lähellä ns. perusskenaarion edellyttämää biopolttoaineosuutta ja vuoden 2020 tavoitetasoa.

Tavoitteen mahdollinen tiukentuminen merkitsisi, että biopolttoaineiden käyttöä tulisi lisätä. Tämä edellyttäisi joko lisäinvestointeja kotimaiseen biopolttoainetuotantoon tai biopolttoaineiden hankkimista maailmanmarkkinoilta.

Selvitys: biopolttoaineet merkittävin, kansantaloudellisesti edullisin tapa

Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT julkaisivat kesäkuussa 2015 arvion tieliikenteen vaihtoehtoisten energiamuotojen ilmasto- ja kustannusvaikutuksista, kun tähtäimenä on EU:n päästövähennystavoitteet vuodelle 2030.

VTT ja VATT selvittivät, millä toimenpiteillä ja millä kustannuksilla tieliikenteessä voidaan saavuttaa 30 %:n tai 40 %:n vähennys hiilidioksidipäästöissä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta.

Tutkimus sisältää erilaisia teknologiaskenaarioita ja yhdeksän niistä johdettua vaihtoehtoa. Niitä verrataan perusskenaarioon, jossa hiilidioksidipäästöjä vähennetään biopolttoaineiden sekoitusvelvoitteen avulla ja energiatehokkuuden paranemisen kautta jo runsaat 20 % vuoden 2005 tasosta.

Selvityksen mukaan Suomen kannattaa erityisesti panostaa kotimaisiin puu-, jäte- ja tähdepohjaisiin biopolttoaineisiin, koska ne ovat kansantaloudellisesti edullisin ja päästövähennysten kannalta merkittävin tapa vähentää liikenteen päästöjä.

Päästöjen seuranta ja raportointi

Liikenteen pakokaasupäästöjä ja energiankulutusta seurataan VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmällä. Se sisältää neljän liikennemuodon ja työkoneiden päästömallit (päästöjen inventointi) sekä liikennevälineiden ja työkoneiden yksikköpäästökertoimet.

Järjestelmässä on liikenteen päästöt aikasarjana vuosille 1980-2011 sekä ennuste vuoteen 2031. Tiedot ovat lähtötietona Tilastokeskuksen raportoinnissa YK:n ilmastosopimukselle ja EU-komissiolle.

Suomessa kansainvälisen liikenteen päästöjen raportointi ei kuulu kansainvälisten sopimusten toteutumisen seurantaan. Esimerkiksi kansainvälinen meriliikenne ei ole mukana Tilastokeskuksen virallisessa päästöraportoinnissa. Tämä aiheuttaa pieniä eroja tilastoinnissa.

Jos liikenteen päästöjä tarkastellaan kansalliseen päästöjenlaskentajärjestelmään LIPASTOon pohjautuen, tieliikenteen suhteellinen osuus on 80 % liikenteen päästöistä, koska järjestelmä huomioi myös kansainvälisen meriliikenteen 15 %:n osuuden päästöistä.

Koko LIPASTO-laskentajärjestelmä (sen inventaario-osiot) uudistetaan perusteellisesti vuosina 2013–2015. Koska uudistus on kestänyt odotettua kauemmin, se on viivästyttänyt vuosien 2013 ja 2014 päästölaskennan tuloksia.

Uudistuksessa tarkistetaan kaikki päästökertoimet. Myös maantieliikenteen suoriteluvut muutetaan tehtyjen selvitysten mukaisiksi. Uudet luvut on tarkoitus julkistaa lokakuussa 2015.