Biopolttoaineet

Biopolttoaineet yleistyvät vähitellen

Kestävällä tavalla tuotettujen nestemäisten biopolttoaineiden käyttö kasvaa EU:ssa vähitellen. Taustalla vaikuttaa pyrkimys vähentää öljyriippuvuutta ja hiilidioksidipäästöjä. Biopolttoaineiden käyttöä edistetään EU-säädöksillä, jotka on saatettu Suomessa voimaan kansallisella lainsäädännöllä.

Päästöjä vähennetään sekä päästökauppasektorilla, kuten teollisuudessa ja voimalaitoksissa, että maakohtaisin tavoittein päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, kuten liikenteessä ja lämmityksessä.

Nestemäiset biopolttoaineet on jalostettu eloperäisestä raaka-aineesta, biomassasta. Maailmalla käytetyimpien biopolttoaineiden, kuten etanolin ja biodieselin, raaka-aineita ovat sokeriruoko, maissi, soija, auringonkukansiemenet, puuhake, selluloosa ja öljypalmu.

Suomessa biopolttoaineiden käytön lisäämisessä on mahdollisuus hyödyntää sekä maailmanmarkkinoilla että kotimaassa tuotettuja biopolttoaineita.

Vielä lähivuosina bensiiniin sekoitettava etanoli tuodaan pääosin EU:n ulkopuolelta, lähinnä Brasiliasta, mutta kotimainen jäte- ja tähderaaka-aineisiin perustuva tuotanto lisääntyy jatkuvasti. Tällä hetkellä dieselöljyyn sekoitettava HVO-biokomponentti (HVO = vetykäsitelty kasviöljy) valmistetaan Suomessa pääosin laajasta uusiutuvasta raaka-ainevalikoimasta ja korkeaseosetanoli RE85 jätepohjaisesta kotimaisesta etanolista.

Biopolttoaineiden sukupolvet

Biopolttoaineet luokitellaan yleensä sukupolvittain joko raaka-aineen, tuoteominaisuuksien tai valmistusprosessin mukaisesti.

Raaka-aineen mukaisesti jaoteltuna ensimmäisen sukupolven biopolttoaineissa käytetään tavallisesti elintarviketuotantoon soveltuvia raaka-aineita.

Toisen sukupolven polttoaineiden raaka-aineina käytetään pääasiassa yhdyskuntajätteitä tai muiden teollisuusalojen prosesseista syntyviä tähteitä.

EU:n 20-20-20 -tavoitteet

Vuonna 2007 EU:ssa sovittiin 20–20-20 -tavoitteet. EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 %, lisäämään uusiutuvan energian käyttöä 20 % ja parantamaan energiatehokkuutta 20 % vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteiden taustalla vaikuttavat ilmastonmuutoksen hillintä ja energian tuontiriippuvuuden vähentäminen.

Uusiutuvaan energiaan liittyen EU:ssa on lisäksi asetettu sitova velvoite lisätä uusiutuvaa energiaa liikenteessä vuoteen 2020 mennessä 10 %:n tasolle laskettuna polttoaineiden energiasisällöstä. Suomessa tätä tavoitetta on tiukennettu niin, että Suomi tavoittelee 20 %:n uusiutuvan energian osuutta liikenteessä vuonna 2020.

Käytännössä tämä merkitsee biopolttoaineiden käytön lisäämistä, koska muut liikenteen vaihtoehtoiset energianlähteet yleistyvät hitaasti. Myös vaatimukset biopolttoaineiden kestävyydestä ja elinkaaren kasvihuonekaasuvähenemistä sisältyvät tavoitteisiin.

Polttoaineiden laatudirektiivi

Uusiutuvan energian direktiiviä täydentää polttoaineiden laatudirektiivi. Siinä on asetettu tavoite polttoaineiden hiili-intensiteetin vähentämisestä 10 % vuoteen 2020 mennessä.

Tästä 6 % on sitova velvoite ja 4 % perustuu vapaaehtoisiin toimiin. Pakollinen osuus toteutetaan käytännössä kasvattamalla liikennepolttoaineiden biosisältöä.